Sitä sun tätä ja vähän hankintalistaa

Tuossa kun pohdiskelin vauvahankintojen ajoitusta keväälle, ettei kaikkia tarttisis kerralla hankkia (on nääs kaikki laitettu jakoon ja kiertoon ja myyntiin ja pois jne jne juu ket tö point?), niin tuli tuossa mieleen, että eihän sellanen hankintalista olisi paha pentuakin ajatellen. Siitä kun on sen viitisen vuotta kun on viimeksi tarvinnut moisia miettiä, niin jää pian joku järkevä hankkimatta, tai sitten ei osaa edes kaikkea mahdollista ajatella (joten vinkkejä otetaan vastaan).

Tällä hetkellä lista näyttää tältä

- Kaulapanta

- Remmi

- Heijastinliivi

- Vetovaljas

- Peti

- Ruokakuppi (täytyykö kahdella koiralla olla omat vesikipot?)

- Kaksi koiraporttia

- Pentuaitaus (Biltemasta saa kuulemma pikkurahalla sellasia kompostikehikkoja, toimii kuulemma loistavasti kun nippusidottaa pari sellasta kiinni toisiinsa, ja on halapaa!) 

- Koiraverkko autoon (näitäkin kun Googlettelin niin löysin Ooppeliin ihan oman, eikä maksanu kun 160e. :D Taidetaan ostaa joku joka autoon käypä malli..)

- Leluja

- EA-pakkaus

- Kyy-pakkaus

- Vilkkuvalo (kenties ihan fiksu valinta valkoiselle koiralle heijastinliivin lisäksi, jos sitä lunta siis tulee ikinä).

Siinäpä se siis lyhykäisyydessään.

Sitten ajattelin hiukan kertoa tuosta meidän syksyn Espoon reissusta!

1.-2.11. käytiin siis Espoossa, ihan kahdestaan! Junnu jäi mummilaan Seinäjoelle hyvään hoitoon siksi aikaa.

Puuduttavan 5h ajon jälkeen kirjauduttiin rättiväsyneinä hotelliin (Solo Sokos Hotel Aleksanteri) ja paiskattiin maate. Kovin kauaa ei siinä voinut köllötellä, unihan sitä tulisi! :D Kello läheni puolta kuutta, ja treffit oli sovittu kuudeksi Espooseen, oli aika lähteä turisteilemaan.

Lähes kirjaimellisesti paskat housussa pimputeltiin ovikelloa ja kummasteltiin että ollaanko me edes oikeassa paikassa, oli niin hipihiljaista. Pian ovi kuitenkin avattiin ja meitä tervehti kaksi valkoista paimenkoiraa ja niiden omistaja. Oli todella kummallista, että koirat nimenomaan vain tervehtivät, eikä pitäneet kamalaa mekkalaa ja poukkoilleet päälle. Mitä rauhallisuuden perikuvia! Toinen koirista oli siis Tara, eli meidän koiran emo ja toinen oli parivuotias ihanan pörröinen valkoinen pallero. 

Mutta ehkä eniten sitä paskaa sinne housuihin laittoi stereotyyppinen ajattelutapa pääkaupunkiseutulaisista, ainakin täälä perähikiällä vallitsee suht. negatiivinen kuva heistä kansana. Se kuva osoittautui kuitenkin hyvin pian täysin vääräksi, miten ihania ihmisiä onkaan meidän emokoiran ja pentujen lähellä! Ja vieläpä ihan tavallisia ihmisiä! Itse pidän koiran kanssa toimimisessa todella tärkeänä jämäkkyyttä ja sitä että tietää mitä tekee ja mistä puhuu, eikä meille kyllä jäänyt toisenlaista kuvaa kasvattajista.

Kotimatka sunnuntaina sujuikin sitten hyvin onnensekaisissa tunnelmissa, kuinka mahtavia koiria ne olikaan ja mitä ihmisiä! Voi apua! :)

Lisää kasvattajasta löytyy oikealla olevan ensimmäisen linkin takaa, toisen linkin takaa löytyy pentublogi puolestaan. 

Lisäksi laitoin vielä suoran linkin valkoinenpaimenkoira-yhdistyksen sivuille.