tiistai 12. toukokuuta 2015

Se yksi yö ja sen jälkeinen aika

Meidän vappua juhlittiin hiukan eri lailla, kuin jokavuotisiin perinteisiin kuuluu. Simat laitoin käymään jo vappuviikolla, että on hyvää simaa tarjolla tuoreiden munkkirinkilöiden kanssa. Rinkilätkin sain tehtyä huhtikuun viimeisenä päivänä, oi luoja kun oli hyviä!
Koska LA oli 3.5., uhosin kovaan ääneen hakevani niihin jokavuotisiin perinteisiin viitaten metrilakua ja hattaraa vapputorilta, senkin tein! Hiukan hidastahan tuo mun meno oli, ja käänsin kyllä katseitakin. Miten muka mahdollista? :D Olinhan kuitenkin sotanorsun kokoinen. ;)










Vapun jälkipuinteinahan on yleensä jäätävä krapula, tukka kipiä ja janottaa, vaikka on juonut koko ehtoon. Noh, oli mullakin jano, mutta ilmeisesti muista syistä.
Esikoispoika heräsi painajaisiin 2.5. aamuyöllä ja uudelleen uneen meno kestikin melkein pari tuntia! Soffalla tuon ajan pötköttelin, ja ihmettelin kun Iina oli ihan outo junttikoira, makasi mun jaloissa yks vanhimmista leluista suussaan, huohotti ja läähätti. Kauan en kerinnyt ihmettelemään, mikä mamman mimmin on, kun tajusin. Se haistoi sen.

04:04 ensimmäinen supistus, ja tiesin että nyt on menoa. Klo 09:22, vain reilu 5h ensimmäisestä supistuksesta, meidän perheen akkavalta kasvoi yhdellä kauniilla tyttölapsella!


Meillä asuu nyt siis kaksi vahtikoiraa. Tuo vanhempi osaa homman jo siitä kuuluisast vanhasta tottumuksesta, mutta tuo bambu vaatii vielä vähän harjoittelua. Kovin kiinnostunut Luna on vauvasta ja käy vähän väliä pientä haistelemassa. Vielä kun toinen oppisi, että ihan mistä tahansa ei voi hyppiä mihin sattuu... :D

Tästä perhetapahtumasta johtuen pesin hetken aikaa vauvan kanssa ja palaan elävien kirjoihin, ihan joka osa-alueella. Viimeistään syksyllä aletaan kunnolla hommiin Lunan kanssa, sitä odotellessa! :)