perjantai 13. helmikuuta 2015

Ei enää ikinä tavoitteita

Kuten otsikosta voinee päätellä, ei ihan mennyt nappiin nuo viimeksi asettamani tavoitteet.. :D No mutta ollaan me jotain saatu aikaan. Ehkä? :D

Lueskelin tossa viime vuoden viimeistä ValkkariViestiä mikä kolahti lootaan joku päivä, ja sielä oli juttua koiran kouluttamisesta/ohjaamisesta ja mm. palkitsemisesta. Täähän on siis ihan samanlaista, kun lapsen kasvatus (sori vaan natsiäidit). Kun lapsi (koira) tekee jotain oikein (kakkaa pottaan / pihalle) tehdään siitä jumalaton meteli, hymy pyllyyn ja taputetaan kätösiä yhteen, kuin se olisi ollut maailman suurin saavutus. Luojalle kiitos, lapsille ei oo sentään vielä kehitetty koulutusnameja, mitä löytyy munkin jokaisen takin taskunpohjalta useampia työvoittojen varalta.
Enivei, muutenkin kuin kakkajuttujen osalta nää hommat vaan ihan oikeesti menee aikalailla samaa kaavaa. Mitä enemmän kehut siitä oikeasta tavasta toimia ja jätät huomiotta sen väärän tavan toimia, alkaa homma luistaa. Mutta miksi silti aina välillä tuntuu käsittämättömän idiootilta tuola ulkona samoillessa alkaa vetämään superloikkaa hymy pyllyssä kun koira pissaa sinne eikä olkkarin lattialla makaaville sanomalehdille?
Ja entäs sitten kun kouluttaja/ohjaaja onkin noussut väärällä jalalla tai joku perkele meni ja kusi aamumuroihin? No eihän siitä(kään) tule yhtikäs mitään silloin, olisiko parempi jäädä vain kotiin, pitää verhot kiinni ja hautautua sohvatyynyjen väliin ja antaa sen koiran pissiä ja kakkia siihen olkkarin sanomalehdille ja palkita siitä? Kyllä! Mieli tekis! Mutta kun ei voi! Jostain ihmeestä pitäis löytää sellanen on/off -nappi zen-asenteelle (ihan koskee myös lapsenkasvatusta) näitä paskoja päiviä varten. Useimmiten kun joku on kussut mun aamumuroihin, voin myöntää, etten todellakaan itsekkään tiedä, mitä siltä koiralta (tai lapselta) haluan. Niinä päivinä sitä mennään sitten todellakin sieltä mistä aita on matalin, pissatetaan tasan autokatoksen ympäri ja ihmetellään kotoan kun se Luna sitten pissaa heti sisälle päästyä. Jännä juttu. :D

Mä luin ohimennen viikolla myös uusinta Kotivinkkiä, missä oli puolestaan juttua lapsen jäähypenkki-menetelmästä. Että välillä pitäisi sinne jäähylle laittaa vanhempi, eikä sitä lasta. Pätee ihan samalla lailla myös noihin koiriin ja kieltämiseen (koska kaikkeahan ei voi jättää vain huomiotta, olis kohta syöty kaikki mahdollinen lattian ja katon välillä). Jos et helvetti vieköön tiedä, mistä sitä lasta/koiraa rangaistaan, niin voitko jättää tekemättä? Mieti edes hetki, teitkö itse kaiken niin kuin pitäisi? Olitko johdonmukainen vanhempi/kasvattaja/ohjaaja?

Tästä tuli nyt sarjassamme "hiukan henkevämpi postaus", mutta kai sellaasiakin saa välillä julkaasta? :D Tähän loppuun kevennyksenä meidän tämän päiväistä pöljästelyä vaarilassa sillä välin kun isännät korjasivat Wir leben Autosia muutaman vittusaatanaperkeleen saattelemana. :D










No nyt sitä sukellusharjotusta!

Edellispostaukseen lupailin seuraavaan kertaan mennessä saada puhelimeni uumenista tuon Lunan vesikipposukelteluvideon, uskokaa tai älkää, sain sen ulos! :D Tässäpä sitä, naattikaa! ;)

Jaaaaa koska se on liian iso Bloggerin käsiteltäväksi, laitan tähän linkin Youtubeen mistä kyseinen viideo löytynee. :)

lauantai 7. helmikuuta 2015

Manikyyriä, pedikyyriä ja remmikoulutusta

Kulunut viikko on ollut omistajien (tai saan vissiin puhua vain omasta puolestani koska se toinen osapuoli oli töissä :D ) puolesta laiska ja saamaton. Alkuviikon painiskelin kohonneiden verenpaineiden ja vauvan vähentyneiden liikkeiden kanssa, ja lopulta päädyinkin synnytyspäivystykseen katsomaan että onhan vauvalla kaikki hyvin ja etteihän mulla ole raskausmyrkytystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vauva olikin vain kääntynyt perätilasta raivotarjontaan ja näin ollen liikkeet tuntuu erilailla ja eri paikassa, mikä helpotus! Myrkytystäkään ei onneksi ole, mutta koska paineet on korkeammat kuin normaalisti, täytyy ottaa rennosti (jep, sen kun osais..) ja mittailla muutaman kerran viikkoon.
Loppuviikon oonkin sit sieltä keskiviikosta lähtien kärvistellyt migreenin kanssa, johon ei siis ole muuta lääkitystä kuin Panadol 1g josta ei ole apua ilman Buranaa mitä en saa enää syödä. Hieno homma siis.
Mutta se mammasta ja vauvasta. :D

Jotain on kuitenkin saatu aikaan, nimittäin manikyyri! Uhkasin jo viime viikolla sen tehdä, mutta se sitten jäi. Nyt on tehty, ja vähän saattoi tulla hiki, paineet nousta ja namit loppua melkein kesken. :D Josko sitä ensi kertaa varten opettelisi käskyn "paikka".. Voisi toimi paremmin. :D Likaisia yksityiskohtia en paljasta, mutta voinen luvata, että tuollainen 9vk koiranpentu ei oikein malta pysyä paikallaan sitä tovia kun mamma leikkaa kynsiä, varsinkaan kun ne sakset olisi niin makoisaa syötävää! :)

Lisäksi on remmikoulutusta harjoitettu ja luovuttiin siitä ajatuksesta että molemmat koirat kulkee heti alusta asti lenkillä samaan aikaan. Ei toimi, ei hyvä jumala ei toimi. Yksin Luna osaa kuin osaakin kulkea tosi nätisti (ennen kuin käännytään kotiin), mutta ei Iinan kanssa koska Iinan korvia olis kiva kiskoa ja Iinan päälle olis kiva hyppiä. Koti kun tulee näkyviin, alkaa Iinan vauva-ajalta tuttu pinkominen, "MÄ HALUUN KOTIIN". :D Mutta tosi hienosti Luna on hoksannut homman pointin, että kun remmi on kireellä, ei matka taitu ja kääntyykin äkkiä ihmettelemään että hei kamoon, mikä juttu tää nyt on. :) Taluttajan refleksit ei vaan aina oo ihan veitsenterävät, mut mä lupaan petrata! :D Vierelle ei vielä tässä vaiheessa olla opetettu kulkemaan, koska kulkee enivei lyhyessä piuhassa eli vierellä, niin olisi turhaa sekoittaa pienen päätä moisella samaan aikaan.

Tulevalle viikolle laitetaan tavoitteeksi käskyt "paikka" ja "tänne". Iinahan on siis laupias samarialainen eikä lähde takapihalta mihinkään, ja jos lähtee niin tulee se vislaamalla ja reiteen taputtamalla takaisin. Oli se sitten jäniksen perässä tai haahuilemassa omiaan naapurin pihalla. Tähän samaan olisi tarkoitus päästä, tai ainakin lähelle. Iinallahan ei juurikaan metsästysviettiä ole, miksi se varmasti tulee vierelle myös sieltä jäniksen perästä.. Mutta hyvä niin! :)
Ajattelin myös suorittaa toisen kylvyn Lunan kanssa viikolla, josko ensijärkytyksestä olisi selvitty. Kovin usein kun koirille laittaa kipon täyteen vettä, käy sielä eräs nimeltä mainitsematon 9vk ikäinen pentu harjoittelemassa sukellusta! :D Ensimmäisen kerran tätä tapahtui viime viikolla, ja se on kuvattu videollekkin, valitettavasti se on puhelimessa enkä tähän hätään sitä saa laitettua, mutta koitan heti seuraavaan postaukseen sen saada. :)

Ei kai sitten tällä erää muuta. :)