Liebster award -blogihaaste

Vihdoin! Tänään laitoin tämän blogihaasteen sohvanpohjan edelle tärkeysjärjestyksessä! :D Hyvä mä!

Homman pointti on siis se, että alle 200 seuraajan bloggaajat (uudet ja vanhat) saisivat näkyvyyttä ja haaste kiertää bloggaajalta toiselle. :)

Meikäläiselle haasteen heitti saman kylän Valkoinen Blogi, jossa seikkailee kaksi valkkaria, Vinski ja Ykä. Kiitos haasteesta Jenni! :)

Haasteella on myös säännöt, ne löytyvät tästä alta!

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Ja tästä lähtee vastaukset Jennin kysymyksiin!

1. Varhaisin koiramuistosi?

Hmm.. En oikein tiedä. Hyvin suurella todennäköisyydellä se yksi meidän lapsuudenkodin koiran, papillonin, Sepen pissatusreissuista. Mä oon ollut tuolloin ehkä jotain 10v luokkaa, ala-asteella jokatapauksessa. Lähdin pissattamaan meidän Sepeä, asuttiin silloin rivaripäädyssä mistä pääsi pientä polkua jalkakäytävälle. En päässyt ite edes jalkakäytävälle, kun Sepe oli jo ison rottweilerin hampaissa. Äiti kuuli mun huudon ja ampaisi siihen kadulle, potki ja paasasi sitä rotikkaa, että se päästäis irti otteensa. Aikansa riepoteltuaan, päästikin. Naapuri lupautui viemään meidät kiireenvilkkaa eläinlääkäriin, muistan kun mentiin ensin eläinklinikalle. Sielä ei annettu mitään toivoa, piikille olisi pitänyt Sepe laittaa. Äiti ei suostunut. Mentiin jollekkin yksityiselle klinikalle johonkin jumalan selän taa, ja sielä Sepe sai jatkaa elämää. Ensiavun saatuaan ja jokusen ajan sielä levättyään, Sepe siirrettiin klinikalle "osastohoitoon". Ensimmäisissä kuvissa kävi ilmi, että neljä kylkiluuta oli poikki, ja ne oli korjattu sielä jumalan selän takana. Uusissa kuvissa klinikalla todettiin, että kylkiluita oli kokonaista 8 poikki. Kaikki korjattiin ja pieni koira oli täynnä rautaa. Lisäksi kyljen iho meni kuolioon ja lihakset oli revenneet. Aika järkky muisto. Sepe eli n.7v onnellista koiranelämää tämän jälkeen.

2. Oletko koskaan joutunut oikeasti koiran puremaksi? Missä tilanteessa?

En, ainakaan muistaakseni. 

3. Mikä hetki koiraharrastuksissa on ollut sinulle tähän mennessä se ikimuistoisin ja parhaimman onnistumisen fiiliksen tarjonnut hetki? Miksi juuri se?

Lunan kanssa toisen jäljen teko. Se tiesi tasan mitä se teki, vaikka teki sitä toista kertaa elämässään.

4. Loppuvuoden tavoitteesi koiraharrastuksen parissa?

Tokoilun osalta seuraamisen viilaus ja maahanmeno (sekä paikallaan että liikkeessä).

Jäljen osalta kunnon tulos (pitkä jälki, hyvä nenänkäyttö) ennen lumien maahantuloa. :)

5. Jos voisit palata koirasi pentuaikaan tai harrastusuran alkuun, mitä tekisit toisin?

Nooooo, siinä on aikamonta pikkuseikkaa jotka olisin tehnyt toisin, jos vain olisin voinut. Mutta ehdottomasti olisin leikkinyt Lunan kanssa enemmän.

6. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi ja miksi päädyit juuri siihen?

Olen tyytyväinen. Juuri sitä mitä haettiin. Jo vuosia sitten kiinnostuttiin valkkareista ja homma vain syveni vuosi vuodelta, lopulta oli pakko antautua. :D Kaunis, linjakas iso koira jonka kanssa pystyy harrastamaan oikeastaan mitä vain.

7. Kerro joku koiriin liittyvä unelmasi? Haluatko kenties kasvattajaksi, arvokisoihin vai ammatin koirien parista?

Suurin unelma pyörii sielä tokovalio ja käyttövälio systeemeissä, niihin tähdätään. Mihinkään kasvatushommiin ei musta olisi, annan sen homman ilomielin niille, jotka sen osaa. ;)

8. Haaverotusi, jota et kuitenkaan luultavasti koskaan tule hankkimaan? Miksi?

Tanskandoggi. "Liian" iso, liikaa sairauksia, liian lyhyt elämä jne jne kyllä te tiedätte.

9. Montako koiraa talossa on maksimi? 

Hmm.. En tiedä? Nyt niitä on kaksi isoa. Jos olisi omakotitalo (ja esim. tarha pihassa, mihin koirat pääsisi vaikkapa kodinhoitohuoneen ovesta omin avuin) niin miksei useampikin. :)

10. Tunnustuksen paikka! Mitä koiriin liittyvää asiaa välillä laiskuuttasi/saamattomuuttasi/muistamattomuuttasi laiminlyöt? Vai lipsutko jostain arkisesta tavasta tai säännöstä ihan huomaamattasi?

Pissalenkit. :D Kun on takapiha, on äärimmäisen suuri vaiva (!!) lähteä pissattamaan koiria kadulle asti. Toki, tähän vaikuttaa sekin, etten voi jättää 4v ja kohta 5kk päinsä, enkä todellakaan ala pukemaan niitä sataa kertaa päivässä ulos. Mutta, en tee mielestäni kovin suurta syntiä, eipä se pissalenkki liikunnallisesti päätä huimaa. ;)

11. Koiriesi nimet ja tarinat nimien takana?

Iina. Iina oli ensin Sirpa. Mutta Sirpa ei oikein sopinut meidän suuhun. Meillä tuo isäntä on itseasiassa molempien nimet keksinyt, joten mun on tähän vähän vaikea vastata... :D

Luna. Ja tähän sama sepustus ukkelista kuin edelliseen. :D 

Tykkään vähän ravistella ihmisiä, joten haasteen saavat varsinkin viime aikoina hiljaiseloa pitäneet blogit. :)

N I T A - minipin

JONCHINA

Karvamaailma

Cinna ja punaturkit

Jasu's Diary

Mäyräkoirien matkassa

Nana and Nino's Diary

Oudon rannan hiekkaa

If there is a will - there is a way

F-paws

Veden valamia

Ja tässäpä 11 kysymystä!

1. Kuka olet ja mistä tulet? Sana vapaa!

2. Olitko jo lapsena varma, että sinä olet koiraihminen, vai oletko kenties vuosien saatossa kasvanut siihen?

3. Jos eläisin koirani elämää, olisinko onnellinen?

4. Minkä koiraharrastuksen haluaisit aloittaa, mutta et uskalla, jaksa, viitsi tms? Ja miksi et aloita?

5. Käytkö koirapuistoissa? Miksi/Miksi et?

6. Minkälainen koiranomistaja olet?

7. Milloin olit varma, että palautat piskisi?

8. Onko koirallasi jokin tapa, mistä haluaisit eroon? Mikä?

9. Millainen koirasi oli pentuna? Onko se sitä edelleen?

10. Oletko itse valinnut koirasi pentueesta, vai valitsiko kasvattaja kuhunkin perheeseen soveltuvan koiran?

11. Paras asia, minkä koirasi on sinulle opettanut?

Ugh. Olen puhunut.

Ps. Tekniikan ihmelapsena en vaan tajua, miksi tämän osan tekstin tausta on valkoinen. Osaako joku valaista elämääni? :D

Tokoa, haukutusta ja jälkeä

   Siinäpä ne meidän treenikalenterin sisällöt on.

Tokoa harrastetaan ti ja to iltaisin kun saan muksut unille. Muutaman nakin verran käydään milloin mitäkin tuossa treenailemassa, tällä hetkellä treenataan (viilataan) seuraamista ja maahanmenoa. Toisto toisto ja toisto. Toisto. Kasvattaja lupasi, että käden järsimiseen tottuu.. ;) Ei vaan, hienosti Luna toimii tokoillessa, tykkää ihan selvästi. Meidän taikasana on "tottista", koska puhekielessä käytetään tokoa, niin "tottista" on hyvä taikasana ja sillä saa kyllä Lunan ihan sekaisin. :D

Jälkihommia käydään sit viikonloppuisin tekemässä, se kun on vähän haasteellista lasten kanssa.... :D Viime viikonloppuna käytiin Joupiskalla (laskettelukeskus) pulkkamäen puolella pöheikössä ja sehän meni ihan kuin Strömsössä. Luna oli vetänyt aiemmin päivällä 20 munaa kennoineen päivineen, uskoisin että se vaikutti Lunan perseilyyn. Löysi se maaliin, mutta se jäljestäminen jäi välistä. Hieno tuutta.

Ja sitten niitä haukkuhommia. Aika skeptinen olen, mutta joku sanoi joskus että harjoitus tekee mestarin. :D Hiukan on haasteellista saada koira, joka ei hauku, haukkumaan. :D 

Jälkimistä !

Mä oon nyt joka tuutissa hehkuttanut, kuinka ylpeä mä tosta pallerosta olen!

Tein Lunalle lauantaina n. 40 askeleen jäljen (loppu nakit :D ) tohon takapihan ala-asteen mettään, missä on aika vaihteleva maasto. On semmosta pitempää heinikkoa ja sit ihan koululaisten tallomaa missä "mikään ei kasva enää". Sain muuten hyviä katseita kun perse pystys sielä heittelin nakkia maastoon.... :D

Alku jäljelle oli hieman heinikkoinen, mutta matala, ja jälki lähti siitä viettämään hiukan alaspäin, eikä kulkenut suoraan. 

Noh, Lunahan tiesi heti mitä sen pitää tehdä! Mä en tajua! Mahtavuutta! Tämä oli TOINEN kerta kun Luna jäljestää!

Nenä kävi kuukaa poijjaat niin mainiosti, että hyvä että housuissani pysyin! :D Muutama askel jäi välillä välistä, mutta väliäkö tuon kun meni koko ajan oikeaan suuntaan, ei edes sivuille haahuillut.

Ollaanko nyt siinä pisteessä jo, että askelta saa pidentää? 

Palkkana Luna sai oman pikku Bambinsa, mutta se kelpasi vasta kotona vingutettavaksi. :)

Mun pieni ! <3 <3

Ainiin, ja ketjupanta saapui tänään postissa! :) Sitä kuulemma tarvitaan tulevaisuudessa! ;)

Ps. Ehkä vielä tällä viikolla jaksan paneutua tuohon blogihaasteeseen mikä meille on heitetty, kuulemisiin siis! :)

Pentutapaaminen 5.9.

Kyllä, matkasimme Lopelle asti pentutapaamiseen edellis lauantaina! :) Ja kivaakin oli! Se meni suunnilleen näin:

06:30 herätyskello soitti ekan kerran, muistan kuulleeni kaksi herätystä ja lopulta Tomppa nousi sanoen jotain tyyliin "Ei hele, kello on jo 07:15". :D Ihan ei siis pysytty aikataulussa "klo 08:00 tien päällä". :D Noh, pakattiin itsemme, lapsukaiset ja puoli omaisuutta autoon ja lähdettiin. Ainiin, ja koira ! :D Muksut jäi mummilaan ja me jatkettiin matkaa.
Haasteita tuli jo aikasta äkkiä vastaan, Luna kun ei ole kulkenut autossa paljoa 1h pidempiä matkoja, ja raukka parka oksensi muutamia kertoja ennen Tamperetta. Loppumatka sujui vastoin kaikkia odotuksia hyvin, ilmeisesti Luna huomasi, että ei auta. :b

Paikanpäälle kun päästiin, otettiin alkuun vähän seisotuskuvia (ihan ensimmäiset sellaiset!), ihan kelpoja niistä tuli, noin niinkun ekakertalaiseksi! :)

Sit me treenattiin vähän Eevan avustuksella tokojuttuja, lähinnä seuraamista, perusasentoa, istu ja maahan juttuja. Todella paljon hyviä vinkkivitosia ja neuvoja sain tulevaisuuden varalle, jatkossa meillä on mm. nakkeja aina. :D Luna (ja kaiketi ohjaajakin :D ) sai hyvää palautetta, ja jälleen saan
todeta kuinka nopeaoppinen piski meillä onkaan. Tästä on äärimmäisen hyvä jatkaa treenaamista kotikonnuilla! :)

Sitten tietty rillattiin. Kaatosateessa. Eikä siitä juuri sen enempää.

Meidän Lunkkiskin pääsi ekaa kertaa myös uintipuuhiin, täälä korvessa kun ei kunnollisia koiranuittopaikkoja (sellaisia mihin ihminenkin voisi itsensä viedä) tunnu olevan, tai ainakaan niistä ei kerrota kellekkään. Vinkkejä otan vastaan näistä siis! Noh, kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. ;)

Ja vielä metsäjälkeä käytiin kokeilemassa viimeisenä, Eeva teki (ja opasti mua) jäljen ja Luna ymmärsi kyllä melkolailla heti mitä tehdään. Pari askelta jäi välistä, mutta ei poikennut juuri lainkaan jäljeltä. Hieno tuutta! :) Kotopuolessa on jo käyty tsekkaamassa missä olisi hyvät olosuhteet peltojäljen tekoon, ja sehän löytyikin ihan tuosta "nurkan takaa"! :)

Kotona oltiin vasta puolen yön aikaan, oli itse kukin aika naatti tämän reissun jälkeen. :) Luna päästeli sikeitä koko sunnuntainkin! :)

 Kuvia napsi paikanpäällä Laura Henriksson, Eeva Valkonen, Katri Pirnes sekä Tomi Koskela.