perjantai 26. joulukuuta 2014

Ensimmäinen penturoina!

Nyt kun on joulunpyhät taputeltuna ja kinkut syöty, on hyvä keskittyä jälleen olennaiseen. Tässä ajassa tämän tekstin ja edellisen välillä, on ehtinyt tapahtua sitä tätä ja tuota, mutta suurinpana asiana lienee se, että kaikista lupauksista huolimatta mun työkuvioita ei voidakkaan jatkaa, eli olen onnellisesti työtön 1.1.2015 alkaen. Hip-vitun-huraa. Suurin ongelma tässä on se, että mun pää hajoaa jo 3pv saikun aikana, niin että sitten työtön? :D Huono vitsi.
Noh, mun plääni on siivota koti lattiasta kattoon (eli kaappien sisältä) ennen kuin pentu kotiutuu 24.1. Sit mä koulutan pentua 8h päivässä. :D Eikö sit voi sanoa että on omaa tyhmyyttä jos ei saa pentua järkeväksi koiranaluksi ennen vauvan tuloa toukokuun alussa? :D

No joo, mutta sitten se ensimmäinen penturoina! Tadaa!

Kas tässä on pennulle oman värityksen mukainen ruokakippo, esikoiskoiralla Iinalla on samanmoinen musta ja valkoinen vesikippona. Kissillekkin tuli sit ostettua moiset, tokikin pienemmät. Nyt on kaikilla samanlaiset, ei tuu tappelua! :D




Ja lisäksi juuri kasvattajan kanssa puhuttiin, että oranssiksi merkitty pentu olisi tällä hetkellä lähinnä sitä mikä meille olisi hyvä. :) Todella sopeutuvainen kaveri kuulemma kyseessä, mutta tokihan täytyy muistaa että tämä on vasta 3vk ikäinen pentu, eli aika näyttää mikä se lopulta on, se meidän vavva! :)


torstai 11. joulukuuta 2014

Pieniä tuhisijoita!

Tämän postauksen järkevin pointti lienee alla oleva kuva !


Kuten ehkä arvata saattaa, löytyy kuvasta kaikki viisi pientä ihanaa tuhisevaa pakettia! En kestä.

Kullannupuille tulee huomenna ikää viikko, ja on aika toisen testin! Tuolta pentublogin puolelta (oikealla toinen linkki, tekniikan ihmelapsi ei saanut linkkejä toimimaan, mutta äkkiäkös sinä kopioit ja liität sen osoteluukkuun) löytyy 3 vrk testit kaikista pennuista kuvien takaa. Rakkaa!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Sitä sun tätä ja vähän hankintalistaa

Tuossa kun pohdiskelin vauvahankintojen ajoitusta keväälle, ettei kaikkia tarttisis kerralla hankkia (on nääs kaikki laitettu jakoon ja kiertoon ja myyntiin ja pois jne jne juu ket tö point?), niin tuli tuossa mieleen, että eihän sellanen hankintalista olisi paha pentuakin ajatellen. Siitä kun on sen viitisen vuotta kun on viimeksi tarvinnut moisia miettiä, niin jää pian joku järkevä hankkimatta, tai sitten ei osaa edes kaikkea mahdollista ajatella (joten vinkkejä otetaan vastaan).
Tällä hetkellä lista näyttää tältä
- Kaulapanta
- Remmi
- Heijastinliivi
- Vetovaljas
- Peti
- Ruokakuppi (täytyykö kahdella koiralla olla omat vesikipot?)
- Kaksi koiraporttia
- Pentuaitaus (Biltemasta saa kuulemma pikkurahalla sellasia kompostikehikkoja, toimii kuulemma loistavasti kun nippusidottaa pari sellasta kiinni toisiinsa, ja on halapaa!) 
- Koiraverkko autoon (näitäkin kun Googlettelin niin löysin Ooppeliin ihan oman, eikä maksanu kun 160e. :D Taidetaan ostaa joku joka autoon käypä malli..)
- Leluja
- EA-pakkaus
- Kyy-pakkaus
- Vilkkuvalo (kenties ihan fiksu valinta valkoiselle koiralle heijastinliivin lisäksi, jos sitä lunta siis tulee ikinä).

Siinäpä se siis lyhykäisyydessään.



Sitten ajattelin hiukan kertoa tuosta meidän syksyn Espoon reissusta!
1.-2.11. käytiin siis Espoossa, ihan kahdestaan! Junnu jäi mummilaan Seinäjoelle hyvään hoitoon siksi aikaa.
Puuduttavan 5h ajon jälkeen kirjauduttiin rättiväsyneinä hotelliin (Solo Sokos Hotel Aleksanteri) ja paiskattiin maate. Kovin kauaa ei siinä voinut köllötellä, unihan sitä tulisi! :D Kello läheni puolta kuutta, ja treffit oli sovittu kuudeksi Espooseen, oli aika lähteä turisteilemaan.
Lähes kirjaimellisesti paskat housussa pimputeltiin ovikelloa ja kummasteltiin että ollaanko me edes oikeassa paikassa, oli niin hipihiljaista. Pian ovi kuitenkin avattiin ja meitä tervehti kaksi valkoista paimenkoiraa ja niiden omistaja. Oli todella kummallista, että koirat nimenomaan vain tervehtivät, eikä pitäneet kamalaa mekkalaa ja poukkoilleet päälle. Mitä rauhallisuuden perikuvia! Toinen koirista oli siis Tara, eli meidän koiran emo ja toinen oli parivuotias ihanan pörröinen valkoinen pallero. 
Mutta ehkä eniten sitä paskaa sinne housuihin laittoi stereotyyppinen ajattelutapa pääkaupunkiseutulaisista, ainakin täälä perähikiällä vallitsee suht. negatiivinen kuva heistä kansana. Se kuva osoittautui kuitenkin hyvin pian täysin vääräksi, miten ihania ihmisiä onkaan meidän emokoiran ja pentujen lähellä! Ja vieläpä ihan tavallisia ihmisiä! Itse pidän koiran kanssa toimimisessa todella tärkeänä jämäkkyyttä ja sitä että tietää mitä tekee ja mistä puhuu, eikä meille kyllä jäänyt toisenlaista kuvaa kasvattajista.
Kotimatka sunnuntaina sujuikin sitten hyvin onnensekaisissa tunnelmissa, kuinka mahtavia koiria ne olikaan ja mitä ihmisiä! Voi apua! :)
Lisää kasvattajasta löytyy oikealla olevan ensimmäisen linkin takaa, toisen linkin takaa löytyy pentublogi puolestaan. 
Lisäksi laitoin vielä suoran linkin valkoinenpaimenkoira-yhdistyksen sivuille.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Keitä me ollaan?

Dodi, nyt ollaan siinä pisteessä että on aika aloittaa blogitouhut. Lähinnä omaksi ilokseni tätä teen, mutta kivahan se olis, jos joku sais tästä jotain irti. :)

Eli eli. Näppäimistöllä sormiaan heiluttelee 25 vuotias toista lasta odottava perheenäiti. Kouluja on tullut käytyä, vuonna 2008 valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi, mutta koska koulunkäynti kiinnosti lähestulkoon yhtä paljon kuin kilo paskaa, valmistuin keskinkertaisin arvosanoin enkä ole niillä papereilla näillä leveysasteilla töitä saanut. Töitä on silti tullut tehtyä! Ravinteli Onnelassa salisiistijänä, lehtimyyjänä (oli muuten elämäni paras virhe!) ja ties mitä. Enivei, ruuanlaittoa oon vihannut aina. Koska en oo edes yrittänyt koskaan. Kunnes 2008 tein elämäni ensimmäisen makaroonilaatikon (kyllä, 20 vuotiaana ! :D ) ja totesin että sehän on ihan helen hyvää! Siitä se ajatus sitten lähti ja joulukuussa 2013 valmistuin kokiksi. Opiskelut hiukan venähti, koska perustettiin perhe kesken kaiken ja olin kotona 1,5v. Aloitin työt yhdessä paikallisessa lounasraflassa toukokuussa 2013 ja sillä tiellä ollaan edelleen. Se musta.
Ukkokulta on 27 vuotias sähköasentaja, tekee työt reissussa. Pääsääntöisesti on pois kotoa ma-to. Näin on ollut aina, koko tämän 5,5 vuoden ajan. Meidän arki menee sekaisin jos se kulkee kotoa käsin, kun suurimmalla osalla menee arki sekaisin jos toinen on viikon pois kotoa. :D
Ja sitten perilliset. Esikoisjunnu syntyi elokuussa 2011 ja ensimmäisen kerran luultiin että saadaan junnusta isoveli elokuussa 2013. Toisin kuitenkin kävi ja kyseinen raskaus diagnosoitiin vakavaksi istukan sairaudeksi ja jouduttiin lopulta keskeyttämään rv 9+5. Pitkä raskauskarenssi oli tiedossa, kokonaista 24kk, eli toukokuulle 2015 asti. Mutta mutta, sitten tulikin joku korkeammalta taholta sekaamaan tätä peliä ja nyt junnusta on tulossa isoveli toukokuussa 2015. Suurennuslasin alla ollaan oltu, mutta nyt, kun kolkutellaan jo kohta pian puoltaväliä, alkaa vaara ilmeisesti olemaan ohi. Se meistä siis.




Sitten on niitä eläimiä.
Tammikuussa 2008 on syntynyt harmaa-valkoinen iso maatiaiskolli Tapio. Meille se kotiutui siis keväällä 2008 siskonsa Lapsan kanssa. Lapsasta olemme joutuneet luopumaan matkan varrella, mutta se sai onneksi hyvän kodin. :) Tapsa on kunnon sylikissa (ja sisäkissa :D ). Ei ikimaailmassa suostu pihalle, nuuhkii kyllä ovella ja ikkunoilla, mutta pihalle ei astu. Paitsi ehkä joskus vahingossa. Nukkuu äärimmäisen äänekkäästi, voiko kissa kuorsata?
Tammikuussa 2009 puolestaan syntyi seropipentue (venäjänharmaahirvikoira ja jotain paimentavaa, ehkä seiskaria) josta meille kotiutui musta kippurahäntä, alkuperäiseltä nimeltään Sirpa, maaliskuussa 2009. Sirpa kun ei oiken meidän suuhun sovi, niin mimmi sai nimekseen Iina. Iina onkin aikamoinen koira, nykyään. Mehän haettiin se sohvan alta ja aikamoinen koulutus on käyty läpi, että siitä saatiin koira kaivettua esiin. Valitettavasti isäntäperhe oli saanut niinkin pieneen koiraan pysyvät traumat aiheutettua, että mimmi pelkää vieraita miehiä (siis ihan appiukko) todella paljon ja kestää kauan ennen kuin päästää lähelle ja rauhoittuu. Ei tekisi pahaa kärpäsellekkään, meidän laupias samarialinen, mutta pitää kovaa meteliä ja joku voisi jopa pelätä.

Ja vihdoin! Miksi aloin kirjoittamaan blogia? Koska meille tulee valkoinenpaimenkoira! Tänään syntyneestä pentueesta olemme varanneet alustavasti jo elokuussa narttupennun. Syksyn aikana kävimme Espoossa asti vierailulla ja tavattiin kasvattajat (ja otettiin irtiotto arkeen ;) ) ja lyötiin hommat lukkoon, jos tulee kaksi narttua, on toinen meille, ensimmäinen sijoitetaan. Ja tänään pennut sitten syntyi, yhteensä 5 narttua viimeisimmän tiedon mukaan.
Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa ja vihdoin se on totta! :) Nyt täytyykin enää malttaa odotella tammi-helmi taitteeseen, että saa oman pennun hakia kotio! :)