keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Koulutusta, rokotuksia ja vessapaperisilppua

Ohhoh kun on vierähtänyt aikaa sitten edellisen postauksen. Saanen hiukan seliseliselitellä? :) Ihan ens alkuun oltiin kipeinä pari viikkoa, hiphip huraa. Muutenkin on olo kuin jyrän alle jääneenä suurimman osan päivästä, niin se oli ehdottomasti tämän vuoden huippuhetkiin lukeutuva ajanjakso. Noh, kun olisin ollut suht järkevä ja saanut ulostettua jotain tekstiä, tuo tämän blogin päätähti oli päättänyt, ettei mamma dataile nyt hetkeen (kuinka pieni koira voi nähdä emäntänsä riippuvuuden?) ja järsi tietokoneen virtapiuhan. Mutta onnea on oma sähkömies, mutta koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, ei tuo korjaus tapahtunut aivan yhdessä yössä. :) Ja piti siinä oikeesti vähän jotain välineitäkin kaupasta hakea, nyt toimaa, se on pääasia. :) Ja sitten kun se oli korjattu, niin yksinkertaisesti aina unohdin illalla kun olisi ollut aikaa, niin istahtaa blogin ääreen (koneen ääressähän olen kyllä istunut, mutta mutta, FB kirppikset...) ja alkaa naputtaa. Huoh, minä. :D Mutta nyt, arvon kansalaiset, täältä pukkaa! Tuskin tässäkään mitään tolkkua on, mutta merkkejä merkkien perään nyt ainakin. :)



Koulutusta. Kuten esipuheesta saattaa päätellä, tuon kipuiluajanjakson aikana ei ole pahemmin kiinnostanut koiran koulutus ja sisäsiisteysopitkin taisivat ottaa aimoannoksen takapakkia tuona aikana. Noh, sitä saa mitä tilaa ja itseppä lattiani pesen. Mutta viime aikoina on käyty aktiivisesti läpi käskyjä "istu", "paikka", "maahan", "saa mennä", "irti", "nouda" jne jne perus settiä mitä on helppo harjoitella myös tässä sisällä näin alkuun, pikkuhiljaa kun homma alkaa luistaa sisällä mainiosti, on alettu siirtyä ulos toteuttamaan samaa. Oi sitä haasteen määrää. :D Eräs kaunis aamu, kun oli vielä hitunen kivikovaa lunta takapihalla, tuo meidän isäntä juoksi paljain varpain jääkarhun perässä, kun ei se suostunut sisälle. Pihallekkaan ei viitti toista jättää jos lähtee omille teilleen. Sen jälkeen Luna on ollut myös takapihalla narussa. Kunhan tästä uskaltaudun laittamaan pihoja kuntoon (täysiaikaisuutta kolkutellaan, rv 32+4 menossa) niin samalla suunnittelin pitäväni hiukan käytöskoulua Lunalle tuon irtiolon suhteen. Tämä oma olo ja hitaus alkaa vaikuttaa aikalailla siihen, mitä ja missä teen. Tänään haaveilin tekeväni pitkän lenkin Lunan kanssa, mutta pituus jäi alle kilometriin kun oli pakko kääntyä kiireenvilkkaa kotiin päin ja laittaa itsensä vaakatasoon, koski. Tässä lähiaikoina olisi tarkoitus kuitenkin uhmata luontoa ja käydä Mustissa ja Mirrissä puntarilla matokuuria varten, samalla jos tekisi hiukan tuttavuutta kaupungin hälinään. :)

Ekat rokotuksetkin Luna sai viime pe, eli kun ikää oli 13vk. Mähän kyllä muistin rokotuksen, mutten madotusta ennen sitä. :D Onneksi tuokaan ei maailmaa kaada. ;) Meillä oli sen verran aikanaen aika, että muita ei ollutkaan Takalan klinikalla silloin kun sinne pääsimme, mutta lämpimän vastaanoton Luna kyllä sai työntekijöiltä. On kuulemma valloittava pentu. :) Operaatio oli nopeasti ohi ja piski terve, tervetuloa kuukauden päästä uudelleen. :) Pois kun lähdettiin niin pihalla meitä oli vastassa kaksi saksanpaimenkoiraa, äänekäs ja ei niin äänekäs yksilö. Luna löi vähän jarruja pohjaan äänekkään kohdalla, oli kovin varautuneen oloinen. Tokikaan, liiaksi ei olla tehty tuttavuutta muiden koirien, tai ylipäänsä eläinten kanssa, voipi johtua siis siitäkin.

Täälä kotona Luna on selvästi se joka johtaa leikkiä (ihmekkös tuo, vanhat ei jaksa :D ) ja tykkää alkaa leikkimään muiden kanssa, mutta naapurissa asustava labbiksenpentu oli vielä leikkisämpi, eikä Luna oikein tiennyt onko se lintu vai kala. Lunasta melkein pystyi lukemaan, että se ajatteli suunnilleen näin "mitä hemmettiä tuo ylienerginen musta piski tuossa vetää nelivetoa päälle ja tulee kohti häntä vispaten". :D Alkoi raukkaparka ihan ulista, että mamma nyt mennään jo kotiin, tuo pelottaa! :D Taidamme siis kuluttaa aikaa lähitulevaisuudessa muihin koiriin tutustumiseen. ;)

Tuossa ystävänpäivänä saimme todistaa mitä seuraa omasta huolimattomuudesta. Tapiolla on pelletit hiekkana, ja kuten ehkä tiedätte, menee se kastuessaan sahanpuruksi eli on helppo pitää laatikko puhtaana. Olin aamulla siivonnut laatikon ja sahanpuru pussi oli jäänyt ilmeisesti pyykkikoneen päälle oven suuhun, menossa pihalle. Lähdettiin ruuan jälkeen käymään 112 päivillä Prismalla ja jossain muuallakin, ja oi sitä iloa ja riemua mikä meitä odotti kotona. Nuo kaksi rakkauden etelänhetelmää olivat sitten ihan kimpassa yhteistuumin levittäneet sen pussillisen (n. 2-3l) kissanpissalle haisevaa sahanpurua ympäri keittiötä ja olohuonetta, suurinosa tietenkin sijoitettuna reilun vuoden vanhalle arvokkaalle kangassohvalle. Molemmista koirista tuli sillä sekunnilla pihakoiria loppupäiväksi. Isäntä imuroi ja pesi sohvan autonpenkin pesuaineella kaks tai kolme kertaa ja loput hajut lähtivät aika äkkiä pois. Jos jotain hyvää, niin nyt on soffa puhdas! :D Ja mitä tästä opimme? Ole tarkka. Äärimmäisen tarkka.
Lisäksi meillä on silputtu vessapaperia ympäri huushollia, onneksi vain yksi rulla, niitä olisi ollut ihan koko paketti. :D
Nyt on portti jälleen kylppärin ovessa, uskokaa tai älkää.