Ääh taas alotan postauksen lauseella: edellisestä on liian kauan aikaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Lokakuun eka sunnuntai käytiin taas Lunan kanssa tokorinkeilemässä ja mua jännitti ihan perkeleesti. Ihan sitte niin lujaa, etten muista koska olis viimeksi jännittänyt niin lujaa. Koska epävarma koira ja epävarma ohjaaja ja treenaamaton kesä takana.
Kouluttaja oli Hanna-Mari Ikonen ja kun saatiin kaikki rinkiläiset halliin, ilmoitti kouluttaja että haetaan kaikki koirat tähän ensin, et hän näkee millaisia koiria on ringissä. Kaikki koirat kerralla. Ei vitperksaa.
Luonnollisesti jättäydyin Lunan kanssa viimeiseksi ja varmistin, ettei ahtaassa eteisessä ole muita kun tullaan halliin. Odotin hirveää huutoa kun ovi aukeaa, mutta Luna oli hiljaa. Luna oli hiljaa myös, kun mentiin halliin, missä siis oli jo kaikki muut koirat. Luna oli myös hiljaa kun mentiin paikkamakuuseen n. 3m päähän toisesta koirasta (pidin Lunan liinassa koska varmuudeksi). Vasta siinä kohtaa kun kouluttaja käveli kovaa vauhtia päin ja puhui kovalla äänellä kaikuvassa hallissa samalla, Luna vähän haukahti, mutta rauhoittui äkkiä. Ja kun lähdettiin viemään koiria pois, niin alkoi vähän haukkua muille, joten vein nopsaa Lunan ekana autoon.
Siis mitä? Koirani, joka haukkuu karvat pystyssä muille koirille, oli käytännössäkatsoen ihan hiljaa? Oliko mulla oikea koira mukana?
Lunalla oli taas tärpit, joten oltiin toisen kierroksen loppukahinoissa. Oli aikaa miettiä mitä tehdään. Otettiin kaukoja ensin. Luna osaa hienosti mennä istumasta maahan, muttei maasta istumaan. Tätä treenataan nyt ruokakipolla joka päivä (koira maassa, kippoa nostetaan nenän edessä niin, että nousee istumaan).
Otettiin myös liikkeestä maahan menoa ja siihen saatiin hyviä vinkkejä (tai lähinnä tarkennuksia miten mun kannattaa olla ja tehdä, sivulla ja pysähtyä itse kun haluan koiran pysähtyvän), joita myös treenataan nyt ihan päivittäin sisällä tai ulkona.
Ja koska muuten ALO alkaa olla selvää pässinlihaa, otettiin AVOsta merkin kiertoon ensikosketus. Merkin taa karkkia ja mä vaihdan paikkaa hartiamitan niin että Luna kiertää tolpan, eikä vaan palaa luo.
Saatiin ihan tosi hyvää palautetta, ja kyselyjä siitä, mitä on tapahtunut? Noh, ei yhtään mitään. Se lienee se salaisuus tässä tällä kertaa. Pieni luova tauko on tainnut tehdä hyvää niin Lunalle, kuin ohjaajallekkin. :)
Sen verran menin lupaamaan Eevalle, että meidät nähdään ekoissa kokeissa mahdollisesti vielä tänä vuonna, mutta talvella kuitenkin. Ahne tavoite mulle on, että jos kaikki menee putkiloon, korkattaisiin AVO sitten joko kesällä tai syksyllä vuonna 2017.
Toki, kaiken näyttää se eka koe, mikä on se meidän taso oikeasti. Yltääkö sillä ykköseen vai eikö sillä yllä, kestääkö koiran pakka, kestääkö ohjaajan pakka jne jne. Nyt näyttää siltä, että pakat kestää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti